Kulttuurihistoriallinen Alkula

Teemapolku Etikasta lieronlantaan ja biohiileen                       

Alkulan tila kuuluu Valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen (VAMA21). Päärakennus on peräisin 1700-luvulta.

Täällä oli yksi Suomen vanhimmista tupakkaplantaaseista, jossa viljeltiin tupakkaa raatimies Lars Böökin vuonna 1722 Vaasaan perustaman Suomen ensimmäisen tupakkakehräämön tarpeisiin. Aikanaan Vaasan varakkain porvari, kauppahuoneen omistaja ja laivanvarustaja Beata Bladh (1697-1754) otti tehtaasta vetovastuun 1740-luvulla ja laajensi tupakkamanufaktuurin menestyväksi kymmenen työntekijän tehtaaksi. Hänen poikansa jatkoi toimintaa vuoteen 1774, jolloin hän myi tilan Abraham Falanderille, joka tunnettiin sittemmin nimellä Wasastjerna.

Suomen sodan aikana (1808-1809) tilan päärakennus toimi venäläisten sotasairaalana ja sen jälkeen ortodoksikirkkona. Vuonna 1847 tilan osti ja nimesi Alkulaksi August Alexander Levón (1820-1875).

Apteekkarin koulutuksen saanut mutta teollisuusmiehenä elämänuransa tehnyt Levón perusti tilalle puutarhan ja rakennutti myös tehdasrakennuksia, joihin hän sijoitti aluksi värejä, etikkaa ja mineraalivesiä valmistavan pienen yrityksen.

Kaksi vuotta myöhemmin Levón sai luvan perustaa Alkulaan jauhoja ja ryynejä tuottaneen Vaasan Höyrymylly Oy:n, joka oli Suomen ensimmäinen höyrykäyttöinen viljamylly. Levón myi myllyn tuotteita aluksi suoraan myllyltä, mutta sittemmin hän perusti sitä varten kaupan Vaasaan. Tuotteita ja viljaa alettiin viedä myös Ruotsiin, Venäjälle ja Englantiin.  

Yhdessä muiden vaasalaisten liikemiesten kanssa Levón perusti vuonna 1856 myös puuvillatehtaan, Vaasan Puuvilla Manufaktuuri Osakeyhtiön. Vaasan palon (1852) jälkeen kaupunki siirrettiin uuteen paikkaan ja Levón siirsi liiketoimiaan uuteen Vaasaan. Hän perusti Hietalahteen höyrykonetta voimanlähteinä käyttävän tiilitehtaan (1854) ja sahalaitoksen (1861).

KULTURHISTORISK ALKULA GÅRD

Temastig Från ättika till maskgödsel och biokol

Alkula gård hör till de Nationellt värdefulla landskapsområdena (VAMA21). Huvudbyggnaden är från 1700-talet.

Här fanns en av de äldsta tobaksplantagerna i Finland, och här odlades tobak till det första tobaksspinneriet som grundades i Vasa av rådman Lars Böök år 1722.  Beata Bladh (1697-1754) som på sin tid var den mest förmögna borgaren i staden, övertog ansvaret för fabriken på 1740-talet och utvidgade

tobaksmanufakturen till en fabrik med tio anställda.  Hennes son fortsatte verksamheten fram till år 1774, så han sålde gården åt Abraham Falander, som sedermera blev känd som Wasastjerna.

Under 1808-09 års krig var huvudbyggnaden krigssjukhus åt den ryska armén och därefter ortodox kyrka.  År 1847 köpte August Alexander Levón (1820-1875) gården och gav den namnet Alkula.

Levón, var utbildad apotekare, men hans livsgärning var inom industrin.  På Alkula grundade han en trädgård och byggde fabriker för målfärg, ättika och en manufaktur för framställning av mineralvatten.

Efter två år fick Levón tillstånd att grunda Vasa Ångkvarn Ab, Finlands första ångkraftsdrivna kvarn för tillverkning av mjöl och gryn.  Till en början såldes produkterna direkt från kvarnen men senare grundade Levón en butik för ändamålet i Vasa.  Produkterna och säden började även exporteras till Sverige, Ryssland och England.

Tillsammans med några övriga affärsmän i Vasa grundade Levón också en bomullsfabrik år 1856, Vasa Bomull Manufaktur Aktiebolag.  Efter Vasa brand (1852) flyttades staden till den nya platsen och Levón överförde sin affärsverksamhet till nya Vasa. Han grundade en tegelfabrik (1854) och ett sågverk(1861) i Sandviken som drevs med ångkraft.