Pikkususi jo syntyessään

Humalan (Humulus lupulus) tieteellisessä nimessä lupulus tarkoittaa pientä sutta, koska humala kiipeää muiden kasvien yli tukahduttaen hennommat kasvit. Alkulassa kasvavasta humalasta otettua humalanäytettä on tutkittu Luonnonvarakeskuksessa (Luke) ja sen on todettu olevan geneettisesti ainutlaatuista pohjoismaista villihumalaa. Sitä lähinnä ovat liettualainen ja norjalainen villihumala.

Humalaa on viljelty olutta varten jo kauan. Ruotsin vallan aikana 1734 säädettiin laki, jonka mukaan humalaa on viljeltävä jokaisessa talossa sakon uhalla. Humala on vähään tyytyvä kasvi. Se kasvaa nopeasti reheväksi ja sitä onkin kotipuutarhoissa viimeiset vuosikymmenet käytetty erityisesti koristekasvina lähinnä näkö- ja tuulensuojana. Mutta humala ei ole pelkästään koristekasvi. Sen kypsiä mutta ei vielä ruskettuneita kukintoja eli käpyjä voi kerätä ja käyttää kuivattuina rauhoittavana iltateenä.  Keväisin humalan nuoria versoja voi syödä parsan tavoin tai käyttää salaateissa. Myös oluen ja sahdin valmistuksessa on perinteisesti käytetty humalan käpyjä hyvän aromin ja paremman säilyvyyden aikaansaamiseksi.

Humalan sitkeä varsi soveltuu vaikkapa kranssin pohjiksi. Kuitua on ennen käytetty myös köysiin ja kankaisiin.

Alempana rinteessä on vanhan sepän pajan kiviperustukset, jotka ovat peräisin 1600-luvulta. Vieressä on asuinrakennuksen kivijalka. Vanhat Alkulan alueen kivijalat saavat maininnan ”muu muinaisjäännös” uudessa kaavassa (2025) mikä on hyvä asia alueen säilyttämisen ja virkistyskäytön kannalta. Lähistöllä on sijainnut myös tuulimylly, mutta sen tarkkaa sijaintia ei tiedetä.